Plan E

The Oulu Codex II album promo

Terveeks tuoreeks!

Kiva kun löysit tiesi tänne. Alla linkki kuunteluun sekä ajatelmia 5.3.2021 julkaistavasta "Oulu Codex II" -albumista. Ei muuta, kuin hyvää asentoa sohvalle, volat tappiin ja anna musiikin viedä. Jos luulet, että myös teidän lukijat / kuulijat haluaisivat tietää meidän tuoreesta albumista, niin arvostaisimme pieniäkin nostoja mediassanne kovin korkealle. Lähetän mielelläni pyynnöstä myös printtikokoisia kuvia, sanoitusliuskaa tahi vaikka fyysisen cd-levyn sinulle hiplattavaksi, koska sellaisena tämä paketti on kokonaisimmillaan (itse asiassa tämä täyttyy vasta toukokuussa muhkean vinyyliversion myötä, mutta saivartelut sikseen). Kuulemisiin ja hei nyt sitten vaan!

https://soundcloud.com/user-276587101/sets/oulu-codex-ii-album-advance/s-cJIesk2caQ5

jani.lehtosaari@hotmail.com / 0452094321

Vuonna 2020 tuotettu Oulu Codex II on lyyrillisesti väljähkö jatko-osa muutaman vuoden takaiselle Oulu Codex -albumille. Molempien levyjen konsepti liikkuu mielikuvituksellisessa tulevaisuuteen ajoittuvassa dystopisessa elokuvassa, jonka tarina ja tapahtumat sijoittuvat (yllätysyllätys) Ouluun, pohjolan vitivalkoiseen tuppukylään. Kappaleet tai niiden osat ovat mun päässä kuplivia elokuvan kohtauksia; vielä viimeistelemättömiä, kerronnallisesti väärin sijoiteltuja ja sangen epämääräisiä, mutta hitaasti rakentumaisillaan kohti isompaa kokonaisuutta. Musiikillisesti uusi albumi on edeltäjäänsä huomattavasti raikkaampi ja helpommin kuunneltava paketti. Turpean 42-minuuttisen proge-mötkäleen rinnalla tuore albumi soi minimalistisena; sointuja on säästelty, kosketinsoitinmattoja karsittu ja tilaa on annettu enemmän jämerästi soivalle bändille. Siinä missä ensimmäinen osa velloi ahdistuksessa ja yliampuvassa harmaudessa, OC-kakkosessa on enemmän valoa ja jopa toivon pilkahduksia. Positiivisempaa virettä. Välillä jopa hymyilyttää, jos ei sentään naurata.

1. Kuin sammalta - työnimeltään "Lenen hitti" on yhden riffin ihme tai laskutavasta riipuen noin kahden riffin ihme. Oli alusta lähtien selvää, että levy lähtee tällä rallatuksella käyntiin. Itsellä tekovaiheessa kävi mielessä sekä Radiopuhelimet, että Queen Of The Stone Age, mutta ehkei lopputulos niin ilmiselvää ole. Tico-Tico Studiolla Kortelaisen Ahtia huvitti miksausvaiheessa kovasti seikka, että olin laulanut nauhalle myös delay-efektit (Et oo enää kaukana-na-na-na-na-na) ja kaiken lisäksi vielä tuplattuna. "Oishan nää chorukset ja delayt saanu tehtyä editissäkin". Olis varmasti, mutta se nyt vaan ei ois ollut sama asia. Levyn kaikki lauluosuudet on siis tuplattu, taustalauluista lähtien. Tämä oli ihan tuotannollinen ratkaisu.

2. Alfons - tämä biisi on hyvästä ystävästäni kertova kipale. Alfons on 8-vuotias puolisokea, skitsofreeninen cockerspanieli. Yön musta prinssi ja pahuuden ruumiillistuma. True 1%er. Useampana yönä oon herännyt tukahduttavaan unihalvaus-tyyppiseen asetelmaan, jossa makaan kauhusta kankeana hengitysvaikeuksissa tän kaverin alla. Biisin alun lötköttely tuo itselle mieleen lopunaikojen bluesahtavan The Doorsin, väliosassa on vähän Thin Lizzyä / Black Sabbathia, ja biisin loppuun lainailtiin riffiä Venomilta. Biisi kulki pitkään työnimellä "tyrnävän pottuvenom". Laulukopissa mulla on tapana kuhunkin biisin osaan tehdä itselle ns. mielikuvakortti, eli joku ajatus mistä lähteä hakemaan haluttua klangia. Biisin kertosäkeissä ajatus oli Ronnie Jamesissa ja Mob Rulesin Voodoossa. Biisin lopun piti kuullostaa androgyynilta Dingolta festarilavalla. Jokseenkin toivon, että nämä mielikuvat jäivät sinne heinäkuun helteiseen laulukoppiin. Kappale julkaistiin sinkkuna, sekä lyriikkavideona tammikuussa ja kertsi on kuulemma tahmainen korvamato. Joillakin tulee vahvana mielleyhtymä Kauko Röyhkään, joka on ollut toki itselle iso juttu joskus teininä ysärin alussa.

3. Pinnan alla - rumpukompin myötä tunnettiin työnimikkeellä "soundgarden". Tää ralli julkaistiin ensimmäisenä sinkkuna joulukuussa. Tekstiltään ehkä levyn ahdistuneisimpia. Se fiilis, kun on vähän kehno olla eikä kukaan kuule sua. Tästäkin eräs kuulija tuumasi, että on kuin psykedeelistä Röyhkää. Ehkä se on mun laulusoundi joka liippaa hivenen siihen suuntaan?

4. Musta uni - määritelmät "pula-ajan joy division" sekä "köyhän miehen cure" kuultiin treeniksellä useampaan otteeseen, kun tätä laulua kyhättiin. Lähdettiin ihan tietoisesti hakemaan kevyen kömpelöä kasari-darkwave-pastissia ja kun synkistelyä tehdään tulee sanoitusenkin olla sitä itseään. Tässä biisissä on eloonjääneitä nolla. Tuhkaa sataa ja näköpiirissä on vain savuavia ruumiskasoja. Ajatukset pyöri Pompeiin katastrofikuvastossa. Musta uni julkaistaan Spotify-sinkkuna vielä ennen albumia (19.2.) ja tekeillä on myös ihan he-le-ve-tin komia animaatiovideo. Synkeää kuvaa luvassa. Vierailijana albumilla ja tällä biisillä soi maailman parhaan Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändin Antti Näpänkankaan vetopasuuna. Aijjoo, ja digisinkun B-puolella raikaa Napalm Death -lainaralli!

5. Nuorten miesten laulu - työnimi jäi elämään ja päätyi levyn kanteen saakka. Bändin ukoille oon naureskellu useampaan otteeseen, että jos ikinä tämä bändi tuottaa teidän taskuihin penniäkään rojalteja, niin se kilisee tästä kipaleesta. Myydään tää urheiluruudun tai lottoarvonnan tunnariksi. Näinhän ei toki tule käymään, mutta onhan tämä hupaisa biisi ihan tekstejä myöten. Jos maailmassa olis rahtunenkaan oikeutta, Nuorten miesten laulusta tulis virallinen kesäkumibiisi ja se sois koko kansan huulilla ihan kyllästymiseen saakka. Biisi editoitiin puolesta välistä poikki, ettei hyvä vitsi ehdi väljähtyä. Tähän päättyy albumin A-puoli.

6. Kuilun reuna - tälläkään ei ollut sen kummempaa työnimeä. Kuilun reuna oli alunperin biisin alun loputtoman nostatuksen jälkeisen breikin ja varsinaisen alun välinen tyhjä paussi. Odottamisen tuskaa, sekä ajan mittailua. Ennen oli kaikki paljon paremmin, kuuluu usein ja monen suusta, mutta onkohan tuo kuitenkaan ihan niinkään. Aika taitaa kullata muistoja. Leipäriffissä Helmet-tyyppistä rypistelyä. Tässä biisissä kuulen itsekin nyt sen aiemmin mainitun Röyhkän, mutta ehkä enemmän lauluosuuksen rytmityksessä, kuin missään muualla. Jonkun muun mielestä mun laulussa on myös häive CMX:n Yrjänää. Sitäkin on kyllä penskana fanitettu huolella, varsinkin Bad Vugumin aikakautta. Ehkä tietynlainen epävireinen huojunta laulussa aiheuttaa moisen assosiaation. Mene ja tiedä.

7. Koko mylly viemäriin - kaksiosainen biisi työnimeltään "hawkwind-siekkari-pinkfloyd". Tämä olis ihan hyvin voitu jakaa omiksi paloiksikin, mutta pieni progeilija meissä kannatti tätä yhteenliittymää, kun se oli näin sovitettu alusta lähtien. Iso ja raskas jöllykkä levyn loppuun. Loppupuoliskon tekstit vastaavat mun mielikuvaa mielikuvitusleffan päätöskohtauksesta. On draamaa, luopumisen tunnetta, kuolemaa ja kaikilla iso pala kurkussa katsomossa. Loppufeidi kestää muuten reilusti yli kaksi minuuttia. Se on minusta ihan mahtava asia!

Ja niin on tämä albumikin. Hieno paketti. Kestää kulutusta. Uudestaan vaan alusta soimaan. Tico Ticolla hinkattu soundi hivelee kyllä omaa korvaa. Rumpu jytisee ja bassot tuuttaa. Soundimaailma on muuten erittäin lähellä bändin esihistoriallista esikois-EP:tä vuodelta 1995. Kaikki samat elementit syntikkoineen ja tuplabassoineen olivat kuultavissa jo tuolloin. No nyt kyydissä on toki kolme bassoa, osaamista, näkemystä ja kokemusta neljännesvuosisadan verran enemmän, mutta peruskonsepti ei ole liikahtanut mihinkään suuntaan milliäkään. Kutsuttakoot sitä tässä yhteydessä vaikka perinteen vaalimiseksi. Albumi on omakustanteinen. Levyn kannessa on aiemman albumin tavoin edesmenneen Solardisk-labelini logo luomassa illuusiota pitkäkestoisesta ja antoisasta kumppanuudesta. Erittäin suurella todennäköisyydellä yhteistyötä tullaan jatkamaan.

Oulu Codex II - krediitit

Säv./sov. Hallanoro / Kinnunen / Lehtosaari / Leinonen

San. Lehtosaari

Ilari Kinnunen – basso

Markku Leinonen – basso

Jani Lehtosaari – basso, laulu, koskettimet

Heikki Hallanoro – rummut, shaker, sähköpiano

sekä

Antti Näpänkangas – vieraileva vetopasuuna (4, 5, 7)

Äänitys (rummut ja bassot) Ahti Kortelainen Tico-Tico Studio helmikuu 2020

Äänitys ja tuotanto (laulut) Mikko Huu Mona Dae Virtual heinäkuu 2020

Äänitys (basso, koskettimet, sähköpiano) Solardisk Quality Control Center elo-syyskuu 2020

Äänitys (vetopasuuna ja shaker) Antti Haapapuro Äänittämö Katajan Kaiku lokakuu 2020

Äänitys (basso) Ahti Kortelainen Tico-Tico Studio lokakuu 2020

Miksaus, tuotanto, masterointi Ahti Kortelainen Tico-Tico Studio lokakuu 2020

Etukannen alkuperäinen valokuva Santtu Särkäs 2011

Kansitaide ja taitto Seija Lohiranta 2020

Bändikuvat Taneli Rantakokko Olki Visual 2020

Tuotanto El Directör

Julkaisu Solardisk

IT'S ALL ABOUT THE SOUND

RHYTHM IS THE KEY

JUST ADD MORE BASS

NO COMPROMISES!

oulucodex.com

The Plan E & Solardisk Quality Control Center, Oulu, Finland